Syyskuun lopulla lähdin lapsosten kanssa vanhemmilleni... Nuorempi oli silloin 2kk vanha... ja parin päivän päästä rakas mieheni lähetti perääni tekstiviestin, jossa kertoi toisesta naisesta ja haluavansa erota.
Meidän vaivalla remontoima ensimmäinen oma koti on nyt myyty. Kerkesin asua siinä mahtavat 4 kuukautta.
Loka-,marras-,ja joulukuu meni jonkinasteisessa shokissa. Muutin lapsien kanssa kotipaikkakunnalleni.
Nyt alkaa helpottamaan jo jollain tapaa ja arki alkaa sujua yksin lasten kanssa. Olen suurennuslasin alla neuvolassa.... ystävien kesken... kaikkialla... tunne on sellainen, että kaikki vain tarkkailevat ja odottavat koska hajoan. En aio hajota vaan aion tehdä tästä elämästä hyvän lapsilleni... niin hyvän, kun vain yksin voin!
Entinen mieheni on jo kihloissa... heillä on uusi oma yhteinen koti... ja varmaan kohta lapsikin tulollansa.
Väännämme lakimiesten kanssa raha-asioista ja tapaamis/huoltajuusasiat ovat yhä auki.
Minä yritin.... yritin kaikkeni pitää perheemme kasassa... mutta se ei riittänyt. Toinen osapuoli luovutti ja valitsi helpon tien ilman lapsiperheen arkea ja murheita.
En tiedä lukeeko kukaan tätä blogia enää edes. On ihanaa huomata, että lapsettomuudesta kärsivillä on vauva nyt sylissä... <3
