Vuosi 2011 oli henkisesti todella rankka ja lapsettomuuden varjostama. Joka kuukausi menkat saivat aikaan itkukohtauksen, pettymyksen ja turhaantumisen. Oli paljon kysymyksiä, joihin ei ollut vastauksia. Tuntui niin kohtuuttomalta joutua yrittämään lasta niin kauan... vaikka nyt puolitoistavuotta ei tunnu enään niin pahalta. Jotkut, kun yrittävät edelleen useiden vuosien jälkeen... :( Paljon toivon heille voimia ja jaksamista asian kanssa! Voimia siinä todella tarvitaan ja toivoa..! <3
Vihdoinkin masussa kasvaa pieni ihmisenalku! Toivottavasti hän pysyykin matkassa! Paljon on tullut pelkotiloja... mietityttänyt hetkellinen oireettomuus ja kovin ailahteleva olotila. Tänään on oireiluja ollut taas enemmän... Etonut melkein koko päivän, vaikka olen syönytkin tosi hyvin ja tiheästi. Tuntuu silti ettei kunnolla uskalla olla rennoin mielin ennen np-ultraa, joka on tammikuun viimeisellä viikolla. Ennen sitä pitää käydä verikokeissa. Entä jos masukilla ei olekaan kaikki hyvin..? Mitä sitten tehdään...
Kaikesta huolimatta olen uskaltanut miettiä jo nimivaihtoehtojakin. Esikoisen nimi raapustettiin ja keksittiin ristiäisiä edeltävänä iltana... Hieman meni tiukille! :D Tämän toukkasen kanssa tulee varmaan olemaan toisinpäin, eli vaihtoehtoja ja nimiyhdistelmiä liikaa... :)
Nyt ollaan 9 viikolla menossa... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti