hihi

perjantai 10. helmikuuta 2012

Voihan UHMA!

Huh. Meillä on ollut lapsosen kanssa melkoinen taistelujen viikko, kun ei ole suostunut nukkumaan päikkäreitä. Ikää on 3- vuotta ja selkeästi hän tarvisi päikkärit ainakin kerhoaamuina ja muutenkin silloin, kun yöunet jäävät alle 12h. Lapsi alkaa hieroa silmiään ja olla levoton puolenpäivän maissa, jolloin on tottunut aina unille menemään. Noh tällä viikolla siitä ei ole tullut yhtään mitään ja hermoja on todella koeteltu! Kun lapsen saa sänkyyn aloittaa hän sieltä hyppäämisen naurun kera pois. Itse istun samassa huoneessa nojatuolissa. Aina, kun nousen tuolista niin hän ryntää peiton alle ja pitää tätä siis jonkinnäköisenä leikkinä ja kokeilee minun rajojani äärimmilleen asti. Jäähynurkka ei ole ollut pitkään aikaan käytössä, kun pahimmat uhmakohtaukset ovat olleet jo useita viikkoja poissa. Nyt nurkka otettiin uudestaan käyttöön. Noh eihän lapsi meinaa pysyä siinä nurkassa vaikka kuinka päättäväisesti yritän hänet siihen laittaa aina uudelleen ja uudelleen ja uuudelleen ja UUDELLEEN!!

Noh äsken oli sitten semmoinen pieni 1,5h vääntö ja tahtojentaisto. Tänään on herätty aikaisin kerhoon ja kerhotäti kertoi lapsosen olleen tänään hieman normaalia vaisumpi. Kotia päästyämme ja lounaan syötyämme lapsi hieroi jo kovasti silmiään ja oli ihan nuutuneen ja väsyneen oloinen. No, kun sain hänet sänkyyn alkoi 5 min päästä tämä ihana show mitä tälläviikolla olen joka päivä saanut kestää...(paitsi eilen kun en edes yrittänyt viedä häntä unille ja ilta olikin sitten melkoisen levotonta, kun toinen sinnitteli hereillä väkisin klo 20.00 asti). Joutuu oikeasti puremaan hammasta tuossa tilanteessa. Lähinnä siksi, kun tuntuu ettei tiedä miten pitäisi toimia. Yritän olla rauhallinen, mutta puheääni on voimakas ja napakka. Laitan lapsen aina uusiksi nurkkaan, kun hän lähtee siitä pois ja kun vihdoinkin suostui siinä olemaan muutaman minuutin lähtemättä niin halauksen jälkeen pääsi pois ja nyt leikkii sitten tuossa ihan silmät ristissä. Tästä päivästä ei taida taaskaan tulla mitään, kun toinen on niin väsynyt ja levoton. Tavarat lentelee, eikä mihinkään jakseta keskittyä. :( ...ja tokikin uni olisi maistunut minullekin.

Oisko jollain viisaammalla jotain vinkkiä näihin hermojaraastaviin tilanteisiin? Olisin todella kiitollinen jos joku voisi hieman jakaa tuntojaan.

5 kommenttia:

  1. Harmi, etten saanut mitään vastauksia tähän... :( Tarvitsee nyt sitten vaan hyväksyä se tosiasia, että lapsi ei nuku enää päikkäreitä ja kiukuttelee yliväsyneenä iltapäivästä iltaan.. Ei kait se muu auta.

    VastaaPoista
  2. Mä en osaa kyllä antaa mitään vinkkejä. Pavella meni sillai, että kun päikkärit jäi pois, niin alussa oli väsyneempi päivällä, mutta toisaalta taas alkoi nukahtamaan sitten illalla aikaisemmin / nopeammin.

    Ja tosiaan oli se vaihe kun ei millään suostunut päikkäreille, vaikka olis ollut kuinka väsynyt. Piti vaan pistää vastaan. Nykyään menee päikkäreille ihan nätisti ja nukahtaa nopeasti jos on tosissaan väsynyt. Eli meillä nukutaan taas päikkäreitä aina silloin tällöin, jos on oikein aikainen herätys tai muuten vaikuttaa erityisen väsyneeltä.

    VastaaPoista
  3. Tänäänkin huomas aamulla, että lapsi on ihan yliväsynyt. Nukkui vaan 10h yöunet, vaikka eilinen päiväkin meni ilman päikkäreitä. Iltapäivällä olis menoa.. saa nähä meneekö ulkoilun jälkeen suosiolla unille vai jatkaako kauheeta kiukuttelua. :( Autoon nukahtaa ihan heti jos jonnekin on meno.. Niin käy varmaan myös tänään. :/

    Ei vaan haluais antaa kaikkea periksikään... ei oo kovin hyvä yhtälö ton uhman kanssa.

    VastaaPoista
  4. On varmasti voimia vievää taistella unien kanssa varsinkin nyt kun itsekin tarvitsisi huilitaukoja =/

    Meillä pidettiin pojalla unikoulua 8kk ikäisenä ja sen jälkeen meillä on nukahdettu itsekseen yö ja päiväunille. Kellon tarkka aikataulu on otettu myös käyttöön ja unille mennään joka ilta klo. 20 ja päikkäreille puolen päivän maissa. En tiedä miten sitten käy kun poika siirretään isojen poikien sänkyyn, vielä nukkuu pinniksessä ja sinne kiltisti jää vaikka ei aina heti nukahdakaan päivällä.

    En osaa sen paremmin auttaa, muuta kun et toistoatoistoa, ei anna periksi päiväunista. Koittelee varmasti hermoja jos lapsi ei sängyssään kestä, mutta palauttaa aina takaisin ja sanoo et nyt nukutaan. Voimia sinne! Luulen, että meillä on sama tilanne edessä jossain vaiheessa..

    VastaaPoista
  5. Annica: Mä luulen että tässä tilanteessa ei enää unikoulut auta ja rutiinit on meilläkin olleet hyvin tarkat. Nyt pitää vaan koittaa mennä niinkuin asiat menee.. Ei lasta voi sänkyyn pakottaakaan ja onneks alkaa itselläkin pahin väsymys hellittään vaikka kyllä tää hieman nyt meinaa koetella.

    VastaaPoista