Aikamoinen yö...

Yritin illalla saada miestä kiinni tekstiviestillä.... turhaan.

Kello 01.00 soi ovikello... Se soi monta kertaa ja onneksi meillä on ovisilmä, josta näin ambulanssimiehen!!
Sydän hyppäsi kurkkuun! Noh arjen sankarini.... mieheni oli hieman kaatuillut baarin edessä ja oli ambulanssissa. Kuulemma hän ei halunnut ensiapuun ja toinen vaihtoehto olisi ollut putka. Otin hänet kotiin. Mies huusi ja räyhäsi minulle ja lapsemmekin heräsi. En saanut koskea enkä auttaa ja humalatila oli niin vahva, että kaikki tavarat vaan lentelivät miehen rymytessä. Menin makkariin pojan kanssa ja taas rymähti. Noh mies sammui saunan eteiseen ja jätin hänet sinne kissanhiekkalaatikon kera nukkumaan. Laatikon sisältö oli lattialla. Heräilin koko yön 15 min välein kuuntelemaan hajoaako jotain... pulssi onneksi rauhottui jossain vaiheessa sillä mua oikeasti pelotti, että saan keskenmenon!! ...tai että tavaraa hajoaa lisää ja tulee kenties lasinsirpaleita, joissa kissat rikkovat tassunsa. Rymyämistä ei enää onneksi kuulunut ja mies oli siirtynyt aamuyöstä sohvalle...

Kylläpäs on kuulkaas nolo mies nukkumassa makkarissa nyt! Ja varmasti on vielä nolompi, kunhan herää vieläkin selvempänä! Myönsi tehneensä pahan ylilyönnin!!....Onneksi lapsonen ei vaikuta olevan peloissaan ja juttelikin tuossa jo isänsä kanssa isin "pikku" ruhjeista naamassa!

Mahaa ei kivistä ja olo on hurjaa väsymystä lukuunottamatta ihan ok. Eiköhän tämä nyt ollut taas hetkeen viimenen tempaus..... mutta ei taatusti ihan viimeisin mieheni tuntien.

Näin meillä. Luulen, että mies on aika nöyrää poikaa loppupäivän.