hihi

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Mulla oli alusta asti semmonen fiilis, että tää syntyy jo heinäkuussa...

Ja niinhän siinä sitten kävi!! :) ..Ja kaikkihan alkoi maanantaisen äippäpolikäynnin jälkeen... Kiitos "helläkätisen" lekurin!

Maanantaina 16.7 alkoi illalla supistella ja supistuksia jatkui pitkin yötä.. Ne kuitenkin rauhottuivat, mutta tiistaina alkoi taas iltaa kohti tapahtua ja yö menikin sitten valvoessa. Supistuksia tuli ti-ke yönä tasaseen tahtiin 7-14 minuutin välein ja ne oli selkeesti voimakkaampia, kuin aiemmin kokemani supistukset. Limatulppa irtosi viiden aikaan keskiviikkoaamuna ja synnärille soitin 07.00. Käskivät ottamaan grammasen Panadolin ja olemaan kotona niin pitkään, että supistuksien väli on 5 minuuttia tai kipu niin kova, ettei pärjää kotona. No otin Panadolin ja eihän se mitään auttanut. Supistuksia tuli tasaseen tahtiin 10 minuutin välein. Mies jäi onneksi kotiin, kun olin yön valvonut.

Välillä supistusten väli kävi 6-7 minuutissa ja sitten taas harveni sinne 10 minuuttiin. Kivut alkoivat olla aika kovat, mutta sinnittelin. Puolenpäivän aikaan yritin nukkua ja sainkin nukuttua puolisen tuntia.. sen jälkeen supistukset hetkeksi harvenivat, kunnes alkoivat taas melkoisella rytinällä. Koko päivä meni aikalailla sängyssä sinnitellessä... Pesin päivän aikana 4 koneellista pyykkiä... vauvapyykkiä ja levittelin ympäri kämppää kuivumaan... Yritin iltapäivällä käydä suihkussa helpottamassa oloa, mutta ei se mitään auttanut... eikä toinen Panadolikaan. Pystyssä ei voinut supistuksen tullessa olla.. Sektiohaava tuntui olevan tulessa ja väsymys rupesi iltaa kohti todella painamaan kahden valvotun yön jälkeen.

Illalla piti jo varotella isovanhempia lähtövalmiuksiin jos sellainen yöllä tulisi... Esikoisen takia. Joskus kello 19 aikaan lorahti jotain pissalla käydessä ja sen jälkeen sai pikkuhousunsuojaa vaihtaa aika tiuhaan... Lapsivettä sieltä taisi valua pikkuhiljaa ulos... Enkä tajunnut soittaa synnärille uudestaan....
Nukahdin keskiviikkoiltana 23-24 jolloin oli supistustauko ja heräsin kipuun, joka oli taas hypännyt ihan uudelle levelille!! Supistusten väli oli heti 5 minuuttia... välillä 4... ja kipu TODELLA kova alamahassa sektiohaavan päällä... 01.00 tulivat isovanhemmat ja 01.30 oltiin jo sairaalassa.

Ensin tutkittiin oliko vuoto lapsivettä ja saivat muka negatiivisen tuloksen.... Mitään muutakaan vuoto ei oikein voinut olla. Käyrillä oltiin puoli tuntia ja vauvan syke oli todella korkea... Hieman liian korkea. Lääkäri tutki ja olin vain 1 cm auki!! Meinas itku päästä tuon kuullessani.... Supistukset olivat kovia ja minä ihan poikki.. Tulehdusarvot olivat jostain syystä koholla ja pääsin suoraan synnytyssaliin seurantaan ihan vauvan sykkeidenkin takia.

Ensin laitettiin tipasta hieman glukoosia, kun olin syönyt niin huonosti ja antibiotit mahdollisen tulehduksen takia myös suoraan suoneen suojaamaan vauvaa. Vettä en saanut juoda mahdollisen sektioriskin takia... Vauvan sykkeet, kun menivät ylös ja alas.
Kello 04 hoitaja koitti tainnuttaa mut nukkumaan hetkeksi... keräilemään voimia ja odottelemaan avautumista... Supistukset tulivat kokoajan aika tasaseen 5 minuutin välein. Pistos lihakseen ja pilleri suun kautta... ja tsiptsip, kun relaxantit iskivät mukavasti!.... Mies lähti tässä vaiheessa käväsemään kotona unilla... Mä olin ihan koomassa, mutta havahduin silti supistuksen tullessa. klo 06 mennessä olin pari kertaa pyytänyt hoitajankin paikalle, mutta hän ei suostunut antamaan vielä muuta kivunlievitystä.

06.30 soitin miehelle, että nyt kannattas tulla ja vikkelään takasin! Kipu alkoi olla sietämätöntä. Ihan kuin jokin piikikäs palava vanne olisi ollut lantiolla. Polttavaa kipua selässä, kyljissä ja alamahassa. Makoilin sängyssä, kun en voinut nousta ja sain ilokaasua. Siitäpä sitten menikin ihan tuubaan!! Huhhuh! Sen jälkeen muistikuvat alkavat olla hyvin hatarat. Mies on kuulemma tullut 07.30 aikaan ja silloin mulle oli annettu jo epiduraalikin. Vauvan sykkeet laskivat aina supistuksen tullessa 50-60 ja avautumista vauhditettiin oksitosiinilla! Vauvalle laitettiin myös anturi päähän sykkeitä seuraamaan ja ilmeisesti hapetusta..?

Muistan vain sen sietämättömän kivun, mutta kiitos ilokaasun en saanut silmiä edes auki... Kipua, kipua, kipua.... joku haarovälissä ronkkimassa ja taas kipua.... Muistan kuulleeni jossain välissä olevani 4cm auki.... ja sitten olinkin jo 9,5 cm auki! Sitten tuli karmea pissahätä!! Tuntuu, että lasken alleni, mutten voinut jatkuvan polton takia mennä vessaan... Joten kätilö joutui katetroimaan....

Kauhea paineen tunne alakerrassa vaan jatkui ja kätilö sanoi, että ala vaan heti ponnistaan, kun siltä tuntuu.... ja minähän aloin..... ja voi luoja mitä touhua!! Ponnistusvaihe ei kestänyt, kuin 22 minuuttia.... ja se onkin sitten ainoa jonka kunnolla muistan!... Viimesellä ponnistuksella piti hieman huutaa saatanaa ja sieltähän se vauva tuli kello 10.14! Hieman sinisenä ja parkua ei heti kuulunut..... mutta sitten vihdoin maailman ihanin ääni!! ja sain vauvan rinnalleni! Kyllä oli melkoisen voittajafiilis sillä hetkellä!! :)

Vauvalla oli syntyessään napanuora kaulan ympärillä..... Siinä selitys sykkeille... :( Onneks kaikki meni silti hyvin! Vaikkakin itseä jäi hieman harmittamaan oma sekavuus.... Olisi kiva muistaa enemmän noin ainutkertaisesta kokemuksesta! Väsymys teki myös oman tehtävänsä, eikä synnytys mennyt ihan niinkuin olin ajatellut. Mutta pääasia, että vauva voi hyvin ja on maailmassa!

Vauva syntyi Rv 36+6 ja painoa oli 3350g, sekä pituutta 50cm. Äitin oma hurmuripoika! <3




5 kommenttia:

  1. Onnittelut <3 Siellä oltiin sitten vielä nopeampia maailmaan ku meillä :) Hienosti kuitenkin painoa pojalla!

    VastaaPoista
  2. On kyllä hurmuripoika tosiaan! Niin kaunis vauva on hän :)

    VastaaPoista
  3. HEippa ja hirmu plajon onnea! Täällä nyt rv 36+1. Kiitos kun jaoit kokemuksesi kanssmme!

    VastaaPoista