Puhinaa.

Alkaa pikkuhiljaa iskeä pienoinen paniikki sen suhteen, että vauvalle ei ole laitettuna mitään valmiiksi. Pinnasänky on kasattu, mutta se on täynnä muuttolaatikoita sisältäen kaikkea muuta, kuin vauvajuttuja. Vaunut on pesemättä.. Vauvanvaatteet on pesemättä.. Kaikki ihan vaiheessa ja päivittäin supistelee enkä ole tällähetkellä edes lähimaillakaan kotiani. Odotan kovasti synnytystapa-arviota ja ilmeisesti siinä myös ultrataan? Ihana olisi nähdä vaavi ja se, että hänellä on kaikki hyvin, kun eilen oli taas niiiiin kovin kovin levoton! Poltteita on tullut taas päivittäin reisiin... Tuntuvat hyvin ikäviltä. Esikoiselle pukkasi taas flunssa päälle! Pakko johtua jo stressistä tai jostain, kun justiinsa oli muuton aikaan flunssassa kuun vaihteessa. Oman äidin kanssa tuli otettua kivasti yhteen ja nyt ollaan mykkäkoulua... Äh, haluaisin olla mielummin uudessa kodissamme pesemässä vauvajuttuja ja laittamassa niitä paikoilleen.... Ärsyttää tämä toisten nurkissa kököttäminen!! .....mutta itsepähän tulin.... Olisi pitänyt vain sinnitellä esikoisen kanssa kaksin kotosalla nämä vajaat pari viikkoa mitkä mies on toisaalla.

Korkea syke...

Tänään oli lääkärineuvola viimeisen kuukauden kiusanneiden supistuksien takia. Kaikki oli alakerrassa ok, eikä pissassakaan ollut enää onneksi yhtään leukkareita. Verenpaineet olivat hieman koholla, mutta se saattoi johtua ihan aamukahvista. Masuvaava oli hyvin aktiivinen tutkimuksen ajan ja syke porhalsi välillä jopa 180! Lääkäri kuunteli ja kuunteli ja vielä uudelleen... ja vauvan syke hakkasi 150-180 välillä. Lekuri laittoi minut käytävään odottelemaan ja aikoi soitella äippäpolille. Jonkinajan päästä menin takaisin huoneeseen ja syke kuunneltiin vielä uudelleen. Vauvan aamujumppa oli rauhoittunut istumisen aikana ja niin onneksi sykekin!! Syke oli ihan normaali 145-150. Lääkäri soitteli vielä polille ja siellä oltiin sitä mieltä, että vauvalla pitäisi olla kaikki hyvin, kun syke kerran normalisoitui.... Joten käyntiä polille ei tarvinnut.. Lähetteen sain synnytystapa-arvioon. Vauvan syke oli korkea myös viime viikkoisella neuvolakäynnillä.... Toivottavasti nyt oikeastikin masuvaavilla on kaikki hyvin... Kyllähän tuollainen pistää hieman mietityttämään vaikka tosi aktiiviselta vauva tuntuukin ja voimakkaalta! Raivotarjonnassa on kuulemma... Saas nähä pysyykö niin loppuun asti. Aikas jännittävää jos pääsen synnyttämään tämän ihan oikeasti..huih!

Huomenna reiluksi viikoksi reissuun... Toivottavasti supistelut eivät kiusaa automatkalla.

Tunnemyrskyjä...

Ollaan oltu nyt reilu viikko uudessa kodissa. Saatiin tänään vihdoista viimein sänky makkariin ja päästään nukkumaan sinne ensi yöksi... Pois olohuoneen siskonpedistä.. Jei! :) Muuttolaatikoita on yhä purkamatta, mutta pikkuhiljaa kaikki tavarat alkavat löytää paikkansa. Olen ollut parina viime päivänä silti hyvin alamaissa vaikka periaatteessa kaikki pitäisi olla nyt enemmän, kuin mallillaan. Uusi koti laitettuna sellaiseksi, kuin halusimme... Uusi rauhallinen ympäristö... mutta parisuhde on jotenkin ihan hakoteilla... Taas. Läheisyyttä ei ole juurikaan ollut viime viikkojen aikana, joka selittyy stressillä, väsymyksellä jne. mutta se kumpuaa ehkä enemmän mieheni puolelta.. itse olen vain kiukkuinen. Kaipaisin hellittelyä.... halauksia... hemmottelua... myöskin maha kaipaisi hieman huomiota... mutta ei.... Olen vihjaillut syömään menemisestä jne. mutta mitään ei ole tapahtunut sen suhteen.... pienen breikin suhteen nyt, kun koti alkaa olla asuttavassa kunnossa.

Nooh jospa tämä tästä.... aika itkuherkkä olen nyt väsyneenä ollut myös.... yöllä heräilen pienenpieniinkin ääniin ja käyn vessassa ainakin pari kertaa. On alkanut myös pelottamaan se millaiseksi tämä elo tästä muuttuu vauvan tultua... Jos nyt jo ollaan näin hukassa. Tiedän, että porskutan itse päivät vain jotenkin läpi vauvasta ja esikoisesta huolehtien, sekä kodista. Ainakin ensi kuukaudet.... se pelottaa, kuinka jaksan. Pelottaa kuinka esikoinen oireilee vauvan tultua... kuinka aikani riittää myös hänelle tarpeeksi... Nyt on taas ollut sellaista, että lapsonen itkee perääni.... on tosi kiinni äitissä... Varmasti remontti ja muutto ottanut koville... rakas lapseni! <3

Masuvaava vaikuttaa tosi aktiiviselta tapaukselta! Nyt rv 31+2. Viime viikolla neuvolassa syke hakkasi välillä jopa 170, kun innostui niin potkuttelemaan dopleria. Tuntuu, että vauva pyörii vielä aikalailla. Potkuja ei navan yläpuolelle tunnu silti vieläkään.. Seuraillaan tilannetta mahdollisen perätilan takia (kun esikoinen niin oli) ja seurantaultraan pääsee sitten rv 35 jos epäilys silloin yhä. Supistuksia on tullut kuukauden verran välillä enempi ja välillä vähempi. Jonkinverran myös polttavia sykäyksiä reisiin. Lääkäri ens viikolla suppareiden takia. Toivottavasti paikat ei oo ruvennu aukeileen! Ollut kyllä tässä tota stressiä ihan tarpeeksi... o.O

Toivottavasti nämä pelonsekavat tuntemukset vaihtuisivat taas iloiseen odotukseen....

Lääkärineuvola..stressiä ja supistuksia.

Tänään oli aamulla neuvola. Ensin hoitaja otti paineet, jotka olivat hieman koholla (138/70)... Pissassa oli leukkarit 3 plussalla ja hb oli huimat 147! Aika hyvä hembba kasvissyöjälle... :) Maanantaina pitää kiikuttaa pissanäyte labraan. Kovin oli hoitaja kiireinen harjottelijansa kanssa eikä kysellyt edes kuulumisia. Lääkäri oli myös hieman sen oloinen ettei tajunnut oikeen mistään mitään... :/ Masuasukki on mitä luultavimmin poikittain, niinkuin olen liikkeiden perusteella päätellytkin. Hieman oli paikat pehmentyneet, mutta kohdunsuu kiinni. Eilen ja tänään on tullut aika paljon supistuksia, mutta ne eivät ole kipeitä... lähinnä ärsyttäviä! Pitäisi levätä.... Remonttipuuhissa on väkeä ja minä kökötän kotona lapsosen kanssa... Ois kiva päästä tekemäänkin jotain sinne! :/ Stressaa... plääh. Seuraava neuvola onkin sitten uudella paikkakunnalla ja kannattaa kuulemma ottaa se jo parin viikon päähän supistelujen takia. Olen aikalailla varma, että tämäkin vauva lötköttelee poikittain siihen asti kunnes jämähtää pyllyedellä... Ja jostain syystä myös on ollut pitkään tunne ettemme pääse elokuulle asti syntymän suhteen.... Tänään rv tasan 28.

Remonttipuuhia ja yksi murtunut solisluu..

Vappu meni stressatessa kaikesta tulevasta... eli remontista. Lapsonen taisi vilustua vappuna ja sairasti kolmannen flunssan kuukauden sisään. :( Remontti onneksi etenee ja vanha keittiö on kokonaan purettu. Vessa on saanut myös uuden värin ja kohta myös uudet kalusteet. Anoppi on hoitanut siivouspuolta ja voi luoja, kuinka paskanen kämppä oikeasti olikaan!! Jokainen pinta on jonkinmoisen tahman peitossa... Kaapit,lattiat,patterit jne. Entinen asukas ei ollut viitsinyt edes jääkaappia pestä ja onneksi keittiö meni muutenkin kokonaan uusiksi!! Olihan se kyllä karmeassa kunnossa! Paneeleja on revitty seinistä ja tapetteja. Pojan huoneen tapetti meinaa hieman tuottaa tuskaa, mutta jospa se saataisiin irroitettua. Nyt kämpillä uurastaa parkettimies ja hionta&lakkaus oli todella paikallaan!! Haaveilemamme tumma sävytys jäi toteuttamatta, kun ei oikein budjetti antanut enää myöten. Ensi viikolla tulee vanhempani tapetointiapuihin ja aikas hienot tapetit on tulossakin joka huoneeseen! :) Ensi viikolla tulevat myös uudet kodinkoneet, sekä keittiö. Siinäpä puuhaa sitten seuraavallekin viikolle. Jossain vaiheessa pitäisi aloittaa myös pakkailu... Tästä vanhasta asunnosta pitää olla 1.6 viimeistään pois. No, mutta se remonttihommista... Heti alkoi hieman helpottaan, kun hommat rupesivat rullaamaan ja vaikka kämppä on kuin pommin jäljiltä on mieli siltikin toiveikas sen suhteen, että siitä saadaan vielä nätti koti meille ennen vauvan tuloa.

Sitten siihen murtuneeseen solisluuhun... Uhri en ole minä vaan lapsiparkani! :(  Eilen illalla iltapesun jälkeen käskin lapsosen olkkariin pukemaan yökkäreitä ja jäin itse vielä vessaan. Kuului kova tömähdys ja itkua. Lapsi oli kuulemma kiivennyt kissojen perässä sohvalle ja tipahtanut.. Ja ilmeisestikin suoraan oikean olkapäänsä päälle! Tunnustelin heti luut ja kokeilin, että käsi liikkuu. Ylöspäin kääntäessä tuli heti itku ja laitoin käteen harsosta kantositeen. Mies oli töissä ja yritin saada häntä kotiin arvioimaan tilannetta, mutta hän ei päässyt millään tulemaan. Lapsi rauhottui ja sain hänet käsi tuettuna nukkumaan. Yöllä piti antaa myös särkylääkettä, kun käteen kuulemma sattui. Aamulla menimme heti lääkäriin ja jouduimme menemään vielä parin tunnin päästä uusiksi, kun röntgen aukesi vasta 12.00. Itse en voinut masukin kanssa mennä röntgeniin mukaan, mutta onneks mies oli mukana ja kävi siellä lapsosen kanssa. Murtuma. Luut olivat vielä pikkuisen kiinni toisesta reunasta, joten niiden pitäisi luutua hyvin kiinni. Nyt pitäisi pitää 2 viikkoa harsoa tukemassa kättä ja sen jälkeen kontrolliin... Mitään muuta kädelle ei voi tehdä. Lapsi sai myös reseptillä kipulääkettä, joka tuntuu auttavan jonkinverran. Sain lääkäriltä kehuja oikeaoppisesti sidotusta kantositeestä! :)

Voi minun rakas pieni lapseni! Niin reipas hän oli, että äitiä ihan sydämestä riipaisi! <3 ...Nyt yritetään ottaa hieman rauhallisemmin ainakin viikko... Mikä on helpommin sanottu, kuin tehty vilkkaan 3-vuotiaan kanssa.... mutta tänään ainakin on piirretyt uponneet ja sohvamakoilu onnistunut. Rassu pieni varmaan ollut tänään tosi kipeä ja väsynyt! :(

Masukin kanssa kaikki ok. Maha on kasvanut paljon, eikä takit mahdu enää päälle. Onneksi omistan kasan huppareita... Niillä siis mennään nyt, kun on vielä vähän viileämpää. Hikoiluttaa hyvin helposti ja olo on aika pökkelöinen... Nivuskipua välillä ja vauva on ollut pari päivää taas semmoisessa asennossa, että saan rampata koko ajan pissalla. Kävin viime perjantaina verikokeissa, joissa tarkistellaan mahdollisia vasta-aineita... Lääkärineuvola olisi 18 pvä. Nyt rv 26+5... Ihan kohta ollaan jo rv 30... Huh huh! Ehkä ensi kuussa kerkeää jo hieman enemmän keskittymään tulevaan vauvaan... Nyt pyörii ihan liikaa kaikkea muutakin mielessä.

Loma... ja paluu arkeen.

Oltiin lapsosen kanssa reilu viikko vanhempieni luona pohjosessa ja ai, että kun teki lepo hyvää!! Aloin olla aika stressaantunut jo kaikesta remonttisuunnitelmista jne. Sain jonkinverran myös supisteluja ja olo oli välillä tosi tukalakin. Vanhempieni luona sain nukuttua joka yö niin hyvin etten herännyt edes vessaan.

Viime yö menikin sitten heti valvoessa kotona... Kiitos kissojemme ja mieheni kuorsauksen! :/ Tänään saamme avaimet uuteen kotiimme ja lapsosemme pääsee käymään siellä ensimmäistä kertaa ja kuulee samalla tulevasta suuresta muutoksesta! Lapsi on asunut tässä vanhassa kodissamme koko ikänsä, joten alkuun voi olla hieman hankalaa sopeutua uuteen kotiin. Rempan pitäisi tapahtua toukokuun aikana ja 1.6 meidän pitäisi olla uudessa kodissa viimeistään! ....Tiukaksi menee.... Jokaiseen huoneeseen uudet pinnat... uusi keittiö... mahdollisesti parketin hionta+sävytys... vessa uusiksi... jne. Ja siihen päälle vielä miehen 3-vuorotyö..... Huh! Tänään olisi vappu, mutta voisin vain makoilla illan sohvalla miehen kainalossa...

Ulkona on ihan kesäistä, eikä lunta ole kuin pikkuriikkinen hiekansekainen kasa pihallamme! Pohjoisessa lumet sulivat aikalailla viikon sisällä... sinne mennessä oli järkytys suuri, kun leikkipuistossa upposi hankeen vielä pohjetta myöten! ... Ilmapalloja....saippuakuplia ja serpentiiniä... Eiköhän tämä päivä mene vaikka päällä seisten ja ensi yönä haluan kyllä nukkua kunnolla... Nukkukoon mies vaikka kissojen kanssa sohvalla! :D

Mukavaa vappua! <3      .......niin ja rv 25+3.

Neuvolakäynti...

Kävin tiistaiaamuna neuvolassa... Pissa oli puhdas, painoa tullut ihan riittämiin, mutta omaksi suureksi yllätyksekseni painoni on vain 0,5kg enemmän, kuin esikoista odottaessa samoilla viikoilla!! Eli en ole niin valtava, kuin luulen olevani! :D Ensimmäisestä neuvolakäynnistä on paino noussut nyt 5,5kg. Neuvolakäynti oli siis rv 22+4. Paineet olivat hyvät ja huomasinpa niiden suhteenkin sellaisen jutun, että esikoisen aikaan paineet ovat olleet korkeempia koko raskausajan... Esikoista odotellessa ihan loppuvaiheessa viimeisellä äippäpolikäynnillä tulikin eteen raskausmyrkytysepäily korkeiden paineiden takia.... Jospa nyt ei tulisi mitään sellaista ja päästäisiin ihan normimenetelmin loppuun asti ja saisin synnyttää tämän pikkuisen ihan normaalisti ilman leikkauspöytää!! Vaikka leikkauspöydälle joutuminenhan esikoisen aikaan johtui perätilasta ja lapsiveden vähyydestä... Jospa nyt ei tulisi noin paljon mutkia matkaan. Hb oli 133 eli ihan ok sekin. Sf-mitta 19,5cm ja vain 0,5cm enemmän, kuin ensimmäistä odotellessa! :) Olen aika mahakas omasta mielestäni ja olo on välillä tosi kömpelö ja tukalakin tämän mahan kanssa.... Mutta silti yritän nauttia jokaisesta päivästä! <3 Eilen jäi taas tanssitunti väliin, sillä jo kolme viikkoa kiusanneet nivuskivut eivät ole hellittäneet. Aamulla kipua ei ole, mutta heti ulkoilun ja liikkumisen jälkeen ne palaavat joka ikinen päivä ja kiusaavatkin sitten aina iltaan asti. Kipu ei ole kova, mutta hyvin inhottava ja vaikeuttaa kävelyä... :/ Masukki tuntuu olevan hyvin aktiivinen tapaus! Jospa olisi masun ulkpuolella sitten rauhallinen..... (toiveajattelua!) :D ....Esikoinen on aika vilkas tapaus meinaan.. :) Sydänäänien kuuntelu meinasi olla haasteellista, kun toisella oli niin kauhea jytä päällä ja potkiskeli dopleria. Syke saatiin kuitenkin metsästettyä ja oli 150. Sykkeetkin ovat olleet tällä tulokkaalla korkeammat, kuin esikoisella.

Ens viikolla hypätään esikoisen kanssa junaan ja matkustetaan reiluksi viikoksi vanhemmilleni ja odotan todella näkeväni ystäviäni, joita olen nähnyt viimeksi syksyllä!! <3 Reissun jälkeen alkaakin remontointi uudessa kodissamme! Tänään olisi tarkoitus lähteä katselemaan keittiöitä ja mahdollisesti myös tapetteja! :) On niin paljon ajateltavaa remontin suhteen, että eilen sain jo pikkuisen stressikohtauksen..... Pitää koittaa hillitä itsensä, kun olen ollut jopa normaalia tasaisempi nyt raskausaikana.... Normaalisti olen aika kauhea stressierkki... :/ ...Ehkä tämä mielen tasapaino on vaikuttanut myös paineisiin tässä raskaudessa. :)