Hajonnut perhe...

Niin se elämä voi mennä uusiksi. Eikä tännekään ole tullut aikoihin kirjoitettua.

Syyskuun lopulla lähdin lapsosten kanssa vanhemmilleni... Nuorempi oli silloin 2kk vanha... ja parin päivän päästä rakas mieheni lähetti perääni tekstiviestin, jossa kertoi toisesta naisesta ja haluavansa erota.

Meidän vaivalla remontoima ensimmäinen oma koti on nyt myyty. Kerkesin asua siinä mahtavat 4 kuukautta. 

Loka-,marras-,ja joulukuu meni jonkinasteisessa shokissa. Muutin lapsien kanssa kotipaikkakunnalleni.

Nyt alkaa helpottamaan jo jollain tapaa ja arki alkaa sujua yksin lasten kanssa. Olen suurennuslasin alla neuvolassa.... ystävien kesken... kaikkialla... tunne on sellainen, että kaikki vain tarkkailevat ja odottavat koska hajoan. En aio hajota vaan aion tehdä tästä elämästä hyvän lapsilleni... niin hyvän, kun vain yksin voin!

Entinen mieheni on jo kihloissa... heillä on uusi oma yhteinen koti... ja varmaan kohta lapsikin tulollansa.

Väännämme lakimiesten kanssa raha-asioista ja tapaamis/huoltajuusasiat ovat yhä auki.

Minä yritin.... yritin kaikkeni pitää perheemme kasassa... mutta se ei riittänyt. Toinen osapuoli luovutti ja valitsi helpon tien ilman lapsiperheen arkea ja murheita.

En tiedä lukeeko kukaan tätä blogia enää edes. On ihanaa huomata, että lapsettomuudesta kärsivillä on vauva nyt sylissä...  <3

Mulla oli alusta asti semmonen fiilis, että tää syntyy jo heinäkuussa...

Ja niinhän siinä sitten kävi!! :) ..Ja kaikkihan alkoi maanantaisen äippäpolikäynnin jälkeen... Kiitos "helläkätisen" lekurin!

Maanantaina 16.7 alkoi illalla supistella ja supistuksia jatkui pitkin yötä.. Ne kuitenkin rauhottuivat, mutta tiistaina alkoi taas iltaa kohti tapahtua ja yö menikin sitten valvoessa. Supistuksia tuli ti-ke yönä tasaseen tahtiin 7-14 minuutin välein ja ne oli selkeesti voimakkaampia, kuin aiemmin kokemani supistukset. Limatulppa irtosi viiden aikaan keskiviikkoaamuna ja synnärille soitin 07.00. Käskivät ottamaan grammasen Panadolin ja olemaan kotona niin pitkään, että supistuksien väli on 5 minuuttia tai kipu niin kova, ettei pärjää kotona. No otin Panadolin ja eihän se mitään auttanut. Supistuksia tuli tasaseen tahtiin 10 minuutin välein. Mies jäi onneksi kotiin, kun olin yön valvonut.

Välillä supistusten väli kävi 6-7 minuutissa ja sitten taas harveni sinne 10 minuuttiin. Kivut alkoivat olla aika kovat, mutta sinnittelin. Puolenpäivän aikaan yritin nukkua ja sainkin nukuttua puolisen tuntia.. sen jälkeen supistukset hetkeksi harvenivat, kunnes alkoivat taas melkoisella rytinällä. Koko päivä meni aikalailla sängyssä sinnitellessä... Pesin päivän aikana 4 koneellista pyykkiä... vauvapyykkiä ja levittelin ympäri kämppää kuivumaan... Yritin iltapäivällä käydä suihkussa helpottamassa oloa, mutta ei se mitään auttanut... eikä toinen Panadolikaan. Pystyssä ei voinut supistuksen tullessa olla.. Sektiohaava tuntui olevan tulessa ja väsymys rupesi iltaa kohti todella painamaan kahden valvotun yön jälkeen.

Illalla piti jo varotella isovanhempia lähtövalmiuksiin jos sellainen yöllä tulisi... Esikoisen takia. Joskus kello 19 aikaan lorahti jotain pissalla käydessä ja sen jälkeen sai pikkuhousunsuojaa vaihtaa aika tiuhaan... Lapsivettä sieltä taisi valua pikkuhiljaa ulos... Enkä tajunnut soittaa synnärille uudestaan....
Nukahdin keskiviikkoiltana 23-24 jolloin oli supistustauko ja heräsin kipuun, joka oli taas hypännyt ihan uudelle levelille!! Supistusten väli oli heti 5 minuuttia... välillä 4... ja kipu TODELLA kova alamahassa sektiohaavan päällä... 01.00 tulivat isovanhemmat ja 01.30 oltiin jo sairaalassa.

Ensin tutkittiin oliko vuoto lapsivettä ja saivat muka negatiivisen tuloksen.... Mitään muutakaan vuoto ei oikein voinut olla. Käyrillä oltiin puoli tuntia ja vauvan syke oli todella korkea... Hieman liian korkea. Lääkäri tutki ja olin vain 1 cm auki!! Meinas itku päästä tuon kuullessani.... Supistukset olivat kovia ja minä ihan poikki.. Tulehdusarvot olivat jostain syystä koholla ja pääsin suoraan synnytyssaliin seurantaan ihan vauvan sykkeidenkin takia.

Ensin laitettiin tipasta hieman glukoosia, kun olin syönyt niin huonosti ja antibiotit mahdollisen tulehduksen takia myös suoraan suoneen suojaamaan vauvaa. Vettä en saanut juoda mahdollisen sektioriskin takia... Vauvan sykkeet, kun menivät ylös ja alas.
Kello 04 hoitaja koitti tainnuttaa mut nukkumaan hetkeksi... keräilemään voimia ja odottelemaan avautumista... Supistukset tulivat kokoajan aika tasaseen 5 minuutin välein. Pistos lihakseen ja pilleri suun kautta... ja tsiptsip, kun relaxantit iskivät mukavasti!.... Mies lähti tässä vaiheessa käväsemään kotona unilla... Mä olin ihan koomassa, mutta havahduin silti supistuksen tullessa. klo 06 mennessä olin pari kertaa pyytänyt hoitajankin paikalle, mutta hän ei suostunut antamaan vielä muuta kivunlievitystä.

06.30 soitin miehelle, että nyt kannattas tulla ja vikkelään takasin! Kipu alkoi olla sietämätöntä. Ihan kuin jokin piikikäs palava vanne olisi ollut lantiolla. Polttavaa kipua selässä, kyljissä ja alamahassa. Makoilin sängyssä, kun en voinut nousta ja sain ilokaasua. Siitäpä sitten menikin ihan tuubaan!! Huhhuh! Sen jälkeen muistikuvat alkavat olla hyvin hatarat. Mies on kuulemma tullut 07.30 aikaan ja silloin mulle oli annettu jo epiduraalikin. Vauvan sykkeet laskivat aina supistuksen tullessa 50-60 ja avautumista vauhditettiin oksitosiinilla! Vauvalle laitettiin myös anturi päähän sykkeitä seuraamaan ja ilmeisesti hapetusta..?

Muistan vain sen sietämättömän kivun, mutta kiitos ilokaasun en saanut silmiä edes auki... Kipua, kipua, kipua.... joku haarovälissä ronkkimassa ja taas kipua.... Muistan kuulleeni jossain välissä olevani 4cm auki.... ja sitten olinkin jo 9,5 cm auki! Sitten tuli karmea pissahätä!! Tuntuu, että lasken alleni, mutten voinut jatkuvan polton takia mennä vessaan... Joten kätilö joutui katetroimaan....

Kauhea paineen tunne alakerrassa vaan jatkui ja kätilö sanoi, että ala vaan heti ponnistaan, kun siltä tuntuu.... ja minähän aloin..... ja voi luoja mitä touhua!! Ponnistusvaihe ei kestänyt, kuin 22 minuuttia.... ja se onkin sitten ainoa jonka kunnolla muistan!... Viimesellä ponnistuksella piti hieman huutaa saatanaa ja sieltähän se vauva tuli kello 10.14! Hieman sinisenä ja parkua ei heti kuulunut..... mutta sitten vihdoin maailman ihanin ääni!! ja sain vauvan rinnalleni! Kyllä oli melkoisen voittajafiilis sillä hetkellä!! :)

Vauvalla oli syntyessään napanuora kaulan ympärillä..... Siinä selitys sykkeille... :( Onneks kaikki meni silti hyvin! Vaikkakin itseä jäi hieman harmittamaan oma sekavuus.... Olisi kiva muistaa enemmän noin ainutkertaisesta kokemuksesta! Väsymys teki myös oman tehtävänsä, eikä synnytys mennyt ihan niinkuin olin ajatellut. Mutta pääasia, että vauva voi hyvin ja on maailmassa!

Vauva syntyi Rv 36+6 ja painoa oli 3350g, sekä pituutta 50cm. Äitin oma hurmuripoika! <3

Supistus.....ja supistus.....ja supistus.

Eilen illalla joskus ysin aikaan alkoi tulla semmosia ihan uudenlaisia supistuksia. Vihlovia ja alamahaan. Niitä kesti puolilleöin ja sit oon nukahtanu pariks tunniks. Kahden aikaan yöllä alkoi tulla taas ja aloin katteleen niitä kellosta 02.30-10.00 ja niitähän tuli tuona aikana 7-14min välein. Limatulppa irtos joskus 05 aikaan ja tänäänkin on tullut verensekasta limaa pitkin päivää. Synnärille soitin aamulla seiskan aikaan ja käskivät ottamaan gramman Panadolia. Noh eihän se mitään auttanut. Joskus 10.30 nukahdin 20 minuutiks ja supparit alkoi hiipua... Nukuin vielä pari tuntia. Joskus klo 14 jälkeen alkoi ihanan kirpsakoita suppareita taas tulla ja niitä on tullutkin nyt useamman tunnin.. Välillä väli on vain 5 min... välillä 10 min. Otin Panadolia taas gramman tossa joskus 17 aikaan, mut eihän se mitään auta.. Kuuma suihkukaan ei oloa paljoa jeesiny. Nyt tässä sitten vaan kärvistellään ja odotellaan. Maha on tyhjentynyt viimeisen vuorokauden aikana moneen kertaan... On hieman heikkopeikko oksetus, mutta oikeen mikään ei maistu. Ei näitä suppareita ihan huvikseen ottas ens yötäkin taas vastaan.... Jospa päästäs synnärille.. Vaavi vain on vielä aika pieni, mut kuulemma mitään kortisonipiikkejä ei tartte, että ihan ois valmis tulemaan.... nyt Rv 36+5.

Äippäpoli 36+3.

Eilen oli käynti äitiyspoliklinikalla synnytyksen suunnittelussa. Ensin oltiin vartti käyrillä ja ne oli ok. Paineet ok ja pissa puhdas vaikka viime viikolla neuvolassa leukkarit olivat taas yhellä plussalla. Kätilö kyseli ummet ja lammet ja sitten oli lääkäri. Lekuri ultrasi, mutten nähnyt edes monitoriin... :( Vauvan painoarvio on tällähetkellä 2900g ja kasvu menee keskikäyrällä... Virtaukset oli ok ja lapsivettä hyvin eli istukka toimii niinkuin pitääkin. Vauvan pää oli alhaalla, mut ei vielä kiinnittynyt eli mahdollisuus kääntymiselle vielä on.. Hyvinvoivanoloinen oli kuulemma tyyppi tuolla masussa. Mun lantio hyväntuntuinen ja olin sormelle auki... Mitään estettä alatiesynnytykselle ei ainakaan tällähetkellä ole!! Huijui nyt rupes jänskättään!! Lekuri vielä sanoi, että hyvin todennäköisesti vauva syntyy ennen laskettua-aikaa....! Jaiks!

Lääkäri oli tosi kovakourainen tutkiessaan ja mua supistelikin eilen iltapäivästä iltaan useemman kerran tunnissa. Paniikilla pesin vauvan vaatteita ja keittelin pari tuttia+tuttipulloa valmiiksi. Supistukset rauhottuivat onneksi yön aikana... En mää nyt ihan vielä haluais sinne synnärille lähteä... vaikka toisaalta pääsis näistä oloista ja tukaluudesta!

Lääkärineuvola... Rv 35+4.

Elikkäs tänään oli sitten neljäs lääkärineuvola ja samalla toivottavasti viimeinen. Ensi maanantaina on vielä polikäynti. Pissassa oli taas leukkareita, mutta lääkäri ei asiaan kommentoinut mitään. Paino oli laskenut 100g!! Jee!! Eli ei ainakaan ollut noussut entisestään, kun viimeksi järkytyin tosissani kauheasta painonnoususta! Vielä on pari kiloa siihen minkä yli painon ei todellakaan tarvitse enää mennä!! Paineet oli ok. Lääkäri otti streptokokki näytteen... Täällä missä asun se otetaan kaikilta. Ihan hyvä juttu niin.

Vaavin asento meinasi alkuunsa hämmentää lekuria ja ensin arvioi tyypin olevan perätilassa sydänäänienkin perusteella (jotka nyt olivat ihan normaalit 140-150) ... Sisäkautta tunnusteltaessa kuulemma pää olikin alhaalla!! Ei voi peppu olla kuulemma niin kova... Hieman silti itse epäilen yhä.. ja tyyppi tuntuu möngertävän tuolla vielä aika paljon! Saapa nähä missä asennossa hengailee maanantaina... Paikat olivat vielä kiinni... ja kaikki ok.

Viikonloppuna olisi juhliin meno.... Juhlavaatepakkoa ei ole, mutta olon pitäisi olla mukava, että jaksaa koko päivän olla siellä... Vaateongelma on suuri ja stressiäkin jo pukkaa!! Toivottavasti siellä on huomioitu alkoholittomia juomiakin..... Ei viittis millään mehukatilla vetää koko juhlia. o.O

Rv 34+4.

Musta on tullut kiukkuinen ja turhautunut akka! Ainakin viime päivinä ei mikään ole oikein sujunut tai tuntunut hyvältä. Esikoinenkin kiukuttelee ja se varmaan johtuu osittain mun kiukuttelusta ja yhteenotoista puoliskon kanssa. TURHAUTTAA! Toisaalta haluais kaivautua mahan kanssa jonnekin pesään ja olla siellä vaan ja hypistellä pikkuruisia vauvanvaatteita, herkutella ja lueskella lehtiä kuunnellen mukavaa musaa.. sellaista musaa, josta itse pidän ilman mitään kommentteja siitä kuinka melankolista se on! Toisaalta taas haluais tehdä kaikkea kivaa perheen kanssa... Koittaa hemmotella esikoista vielä, kun se on mahdollista ja vain hän saisi kaiken huomion... Mutta puoliskolla loppui lomat ja tekee nyt vaavin syntymään asti pitkää päivää, sekä viikonloppuja. Pitää yrittää toteuttaa tuo esikoisen hemmottelu ihan kotona ja kotiympäristössä. Ehkä esikoinen aavistaa, että kohta se vauva tulee... ja menee vielä kaikenlisäksi isin ja äidin huoneeseen nukkumaan.. Hän, kun tulee joka ikinen yö jossain vaiheessa viereen nukkumaan omasta huoneestaan.

Välillä pelottaa.... välillä jopa kaduttaa.. Onko musta tähän? Kuinka mun aika riittää kahdelle lapselle niin ettei kumpikaan kärsi? ..Esikoinen on ollut aina TODELLA paljon mun perään ja siksi huolettaa tosi paljon, että kuinka järkyttyy ja reagoi vauvan tuloon. Vai käykö siinä niin ettei enää sitten haluakkaan olla äitin lähellä...? Esikoisen synnyttyä sain tehdä kaiken yksin... Puolisko katosi omiin menoihinsa ja valvoin, sekä syötin... hoidin kodin jne. Yksin. Olin todella väsynyt ja itkuinen. Sekin pelottaa ajatuksena jos taas menee tilanne yhtä pahaksi... Kuinka mä sitten jaksan...?

Viime torstaina oli neuvola ja kaikki oli ihan ok. Verenpaineet on tosi korkeet mun normi paineisiin verrattuna, mut menevät normaalin rajoissa silti. Terkka meni ihan hämilleen, kun ei osannut sanoa mitenkäpäin vaavi masussa on. Ainakaan pää ei ole laskeutunut.... Eikä osannut tarkasti sanoa ees missä pää on! Korttiin tuli ? ja arvioi tyypin hengailevan poikittain. Parin viikon päästä on aika äippäpolille synnytyksen suunnitteluun. On kyllä ihana päästä vielä ultraan! Toivottavasti siellä ei tule mitään huonoja uutisia, kun joudun menemään sinne yksin... :( Ens viikolla on taasen lääkärineuvola ja verikokeet pitää käydä otattaan viimesiä vasta-ainearvoja varten. Että semmosta tilitystä tänään.

Puhinaa.

Alkaa pikkuhiljaa iskeä pienoinen paniikki sen suhteen, että vauvalle ei ole laitettuna mitään valmiiksi. Pinnasänky on kasattu, mutta se on täynnä muuttolaatikoita sisältäen kaikkea muuta, kuin vauvajuttuja. Vaunut on pesemättä.. Vauvanvaatteet on pesemättä.. Kaikki ihan vaiheessa ja päivittäin supistelee enkä ole tällähetkellä edes lähimaillakaan kotiani. Odotan kovasti synnytystapa-arviota ja ilmeisesti siinä myös ultrataan? Ihana olisi nähdä vaavi ja se, että hänellä on kaikki hyvin, kun eilen oli taas niiiiin kovin kovin levoton! Poltteita on tullut taas päivittäin reisiin... Tuntuvat hyvin ikäviltä. Esikoiselle pukkasi taas flunssa päälle! Pakko johtua jo stressistä tai jostain, kun justiinsa oli muuton aikaan flunssassa kuun vaihteessa. Oman äidin kanssa tuli otettua kivasti yhteen ja nyt ollaan mykkäkoulua... Äh, haluaisin olla mielummin uudessa kodissamme pesemässä vauvajuttuja ja laittamassa niitä paikoilleen.... Ärsyttää tämä toisten nurkissa kököttäminen!! .....mutta itsepähän tulin.... Olisi pitänyt vain sinnitellä esikoisen kanssa kaksin kotosalla nämä vajaat pari viikkoa mitkä mies on toisaalla.