hihi

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Rv 34+4.

Musta on tullut kiukkuinen ja turhautunut akka! Ainakin viime päivinä ei mikään ole oikein sujunut tai tuntunut hyvältä. Esikoinenkin kiukuttelee ja se varmaan johtuu osittain mun kiukuttelusta ja yhteenotoista puoliskon kanssa. TURHAUTTAA! Toisaalta haluais kaivautua mahan kanssa jonnekin pesään ja olla siellä vaan ja hypistellä pikkuruisia vauvanvaatteita, herkutella ja lueskella lehtiä kuunnellen mukavaa musaa.. sellaista musaa, josta itse pidän ilman mitään kommentteja siitä kuinka melankolista se on! Toisaalta taas haluais tehdä kaikkea kivaa perheen kanssa... Koittaa hemmotella esikoista vielä, kun se on mahdollista ja vain hän saisi kaiken huomion... Mutta puoliskolla loppui lomat ja tekee nyt vaavin syntymään asti pitkää päivää, sekä viikonloppuja. Pitää yrittää toteuttaa tuo esikoisen hemmottelu ihan kotona ja kotiympäristössä. Ehkä esikoinen aavistaa, että kohta se vauva tulee... ja menee vielä kaikenlisäksi isin ja äidin huoneeseen nukkumaan.. Hän, kun tulee joka ikinen yö jossain vaiheessa viereen nukkumaan omasta huoneestaan.

Välillä pelottaa.... välillä jopa kaduttaa.. Onko musta tähän? Kuinka mun aika riittää kahdelle lapselle niin ettei kumpikaan kärsi? ..Esikoinen on ollut aina TODELLA paljon mun perään ja siksi huolettaa tosi paljon, että kuinka järkyttyy ja reagoi vauvan tuloon. Vai käykö siinä niin ettei enää sitten haluakkaan olla äitin lähellä...? Esikoisen synnyttyä sain tehdä kaiken yksin... Puolisko katosi omiin menoihinsa ja valvoin, sekä syötin... hoidin kodin jne. Yksin. Olin todella väsynyt ja itkuinen. Sekin pelottaa ajatuksena jos taas menee tilanne yhtä pahaksi... Kuinka mä sitten jaksan...?

Viime torstaina oli neuvola ja kaikki oli ihan ok. Verenpaineet on tosi korkeet mun normi paineisiin verrattuna, mut menevät normaalin rajoissa silti. Terkka meni ihan hämilleen, kun ei osannut sanoa mitenkäpäin vaavi masussa on. Ainakaan pää ei ole laskeutunut.... Eikä osannut tarkasti sanoa ees missä pää on! Korttiin tuli ? ja arvioi tyypin hengailevan poikittain. Parin viikon päästä on aika äippäpolille synnytyksen suunnitteluun. On kyllä ihana päästä vielä ultraan! Toivottavasti siellä ei tule mitään huonoja uutisia, kun joudun menemään sinne yksin... :( Ens viikolla on taasen lääkärineuvola ja verikokeet pitää käydä otattaan viimesiä vasta-ainearvoja varten. Että semmosta tilitystä tänään.

2 kommenttia:

  1. Nuo tuntemukset kuulostaa tutuilta ja kuuluu loppuraskauteen. Voihan se esikoinen aluksi reagoida voimakkaastikin, mutta luonnollistahan se on. Mutta aika äkkiä se menee ohi, ja varmasti ottaa isonsisaruksen roolinsa hyvin loppujen lopuksi, ja pian ei edes muista aikaa ilman vauvaa. Koittaa varsinkin alussa ottaa mukaan vauvanhoitoon, saa tuoda vaipan, laittaa rasvaa...Se alkuhan siinä on "hektistä", mutta kyllä se siitä sitten kun arki asettuu uomiinsa ja tulee omat tutut rutiinit.

    Hyvin se mennöö! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitti! <3 Mua vaan pelottaa se jos alussa kaikki kusee ja sit esikoinen oireilee ihan hirveesti ja syytän siittä sit vaan itteeni ja plääh! .... :/ Mut pitää vaan psyykata itteesä siihen et se ottaa oman aikansa ja koittaa vaan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin kaikkien kannalta.

    VastaaPoista