Supistus.....ja supistus.....ja supistus.

Eilen illalla joskus ysin aikaan alkoi tulla semmosia ihan uudenlaisia supistuksia. Vihlovia ja alamahaan. Niitä kesti puolilleöin ja sit oon nukahtanu pariks tunniks. Kahden aikaan yöllä alkoi tulla taas ja aloin katteleen niitä kellosta 02.30-10.00 ja niitähän tuli tuona aikana 7-14min välein. Limatulppa irtos joskus 05 aikaan ja tänäänkin on tullut verensekasta limaa pitkin päivää. Synnärille soitin aamulla seiskan aikaan ja käskivät ottamaan gramman Panadolia. Noh eihän se mitään auttanut. Joskus 10.30 nukahdin 20 minuutiks ja supparit alkoi hiipua... Nukuin vielä pari tuntia. Joskus klo 14 jälkeen alkoi ihanan kirpsakoita suppareita taas tulla ja niitä on tullutkin nyt useamman tunnin.. Välillä väli on vain 5 min... välillä 10 min. Otin Panadolia taas gramman tossa joskus 17 aikaan, mut eihän se mitään auta.. Kuuma suihkukaan ei oloa paljoa jeesiny. Nyt tässä sitten vaan kärvistellään ja odotellaan. Maha on tyhjentynyt viimeisen vuorokauden aikana moneen kertaan... On hieman heikkopeikko oksetus, mutta oikeen mikään ei maistu. Ei näitä suppareita ihan huvikseen ottas ens yötäkin taas vastaan.... Jospa päästäs synnärille.. Vaavi vain on vielä aika pieni, mut kuulemma mitään kortisonipiikkejä ei tartte, että ihan ois valmis tulemaan.... nyt Rv 36+5.

Äippäpoli 36+3.

Eilen oli käynti äitiyspoliklinikalla synnytyksen suunnittelussa. Ensin oltiin vartti käyrillä ja ne oli ok. Paineet ok ja pissa puhdas vaikka viime viikolla neuvolassa leukkarit olivat taas yhellä plussalla. Kätilö kyseli ummet ja lammet ja sitten oli lääkäri. Lekuri ultrasi, mutten nähnyt edes monitoriin... :( Vauvan painoarvio on tällähetkellä 2900g ja kasvu menee keskikäyrällä... Virtaukset oli ok ja lapsivettä hyvin eli istukka toimii niinkuin pitääkin. Vauvan pää oli alhaalla, mut ei vielä kiinnittynyt eli mahdollisuus kääntymiselle vielä on.. Hyvinvoivanoloinen oli kuulemma tyyppi tuolla masussa. Mun lantio hyväntuntuinen ja olin sormelle auki... Mitään estettä alatiesynnytykselle ei ainakaan tällähetkellä ole!! Huijui nyt rupes jänskättään!! Lekuri vielä sanoi, että hyvin todennäköisesti vauva syntyy ennen laskettua-aikaa....! Jaiks!

Lääkäri oli tosi kovakourainen tutkiessaan ja mua supistelikin eilen iltapäivästä iltaan useemman kerran tunnissa. Paniikilla pesin vauvan vaatteita ja keittelin pari tuttia+tuttipulloa valmiiksi. Supistukset rauhottuivat onneksi yön aikana... En mää nyt ihan vielä haluais sinne synnärille lähteä... vaikka toisaalta pääsis näistä oloista ja tukaluudesta!

Lääkärineuvola... Rv 35+4.

Elikkäs tänään oli sitten neljäs lääkärineuvola ja samalla toivottavasti viimeinen. Ensi maanantaina on vielä polikäynti. Pissassa oli taas leukkareita, mutta lääkäri ei asiaan kommentoinut mitään. Paino oli laskenut 100g!! Jee!! Eli ei ainakaan ollut noussut entisestään, kun viimeksi järkytyin tosissani kauheasta painonnoususta! Vielä on pari kiloa siihen minkä yli painon ei todellakaan tarvitse enää mennä!! Paineet oli ok. Lääkäri otti streptokokki näytteen... Täällä missä asun se otetaan kaikilta. Ihan hyvä juttu niin.

Vaavin asento meinasi alkuunsa hämmentää lekuria ja ensin arvioi tyypin olevan perätilassa sydänäänienkin perusteella (jotka nyt olivat ihan normaalit 140-150) ... Sisäkautta tunnusteltaessa kuulemma pää olikin alhaalla!! Ei voi peppu olla kuulemma niin kova... Hieman silti itse epäilen yhä.. ja tyyppi tuntuu möngertävän tuolla vielä aika paljon! Saapa nähä missä asennossa hengailee maanantaina... Paikat olivat vielä kiinni... ja kaikki ok.

Viikonloppuna olisi juhliin meno.... Juhlavaatepakkoa ei ole, mutta olon pitäisi olla mukava, että jaksaa koko päivän olla siellä... Vaateongelma on suuri ja stressiäkin jo pukkaa!! Toivottavasti siellä on huomioitu alkoholittomia juomiakin..... Ei viittis millään mehukatilla vetää koko juhlia. o.O

Rv 34+4.

Musta on tullut kiukkuinen ja turhautunut akka! Ainakin viime päivinä ei mikään ole oikein sujunut tai tuntunut hyvältä. Esikoinenkin kiukuttelee ja se varmaan johtuu osittain mun kiukuttelusta ja yhteenotoista puoliskon kanssa. TURHAUTTAA! Toisaalta haluais kaivautua mahan kanssa jonnekin pesään ja olla siellä vaan ja hypistellä pikkuruisia vauvanvaatteita, herkutella ja lueskella lehtiä kuunnellen mukavaa musaa.. sellaista musaa, josta itse pidän ilman mitään kommentteja siitä kuinka melankolista se on! Toisaalta taas haluais tehdä kaikkea kivaa perheen kanssa... Koittaa hemmotella esikoista vielä, kun se on mahdollista ja vain hän saisi kaiken huomion... Mutta puoliskolla loppui lomat ja tekee nyt vaavin syntymään asti pitkää päivää, sekä viikonloppuja. Pitää yrittää toteuttaa tuo esikoisen hemmottelu ihan kotona ja kotiympäristössä. Ehkä esikoinen aavistaa, että kohta se vauva tulee... ja menee vielä kaikenlisäksi isin ja äidin huoneeseen nukkumaan.. Hän, kun tulee joka ikinen yö jossain vaiheessa viereen nukkumaan omasta huoneestaan.

Välillä pelottaa.... välillä jopa kaduttaa.. Onko musta tähän? Kuinka mun aika riittää kahdelle lapselle niin ettei kumpikaan kärsi? ..Esikoinen on ollut aina TODELLA paljon mun perään ja siksi huolettaa tosi paljon, että kuinka järkyttyy ja reagoi vauvan tuloon. Vai käykö siinä niin ettei enää sitten haluakkaan olla äitin lähellä...? Esikoisen synnyttyä sain tehdä kaiken yksin... Puolisko katosi omiin menoihinsa ja valvoin, sekä syötin... hoidin kodin jne. Yksin. Olin todella väsynyt ja itkuinen. Sekin pelottaa ajatuksena jos taas menee tilanne yhtä pahaksi... Kuinka mä sitten jaksan...?

Viime torstaina oli neuvola ja kaikki oli ihan ok. Verenpaineet on tosi korkeet mun normi paineisiin verrattuna, mut menevät normaalin rajoissa silti. Terkka meni ihan hämilleen, kun ei osannut sanoa mitenkäpäin vaavi masussa on. Ainakaan pää ei ole laskeutunut.... Eikä osannut tarkasti sanoa ees missä pää on! Korttiin tuli ? ja arvioi tyypin hengailevan poikittain. Parin viikon päästä on aika äippäpolille synnytyksen suunnitteluun. On kyllä ihana päästä vielä ultraan! Toivottavasti siellä ei tule mitään huonoja uutisia, kun joudun menemään sinne yksin... :( Ens viikolla on taasen lääkärineuvola ja verikokeet pitää käydä otattaan viimesiä vasta-ainearvoja varten. Että semmosta tilitystä tänään.

Puhinaa.

Alkaa pikkuhiljaa iskeä pienoinen paniikki sen suhteen, että vauvalle ei ole laitettuna mitään valmiiksi. Pinnasänky on kasattu, mutta se on täynnä muuttolaatikoita sisältäen kaikkea muuta, kuin vauvajuttuja. Vaunut on pesemättä.. Vauvanvaatteet on pesemättä.. Kaikki ihan vaiheessa ja päivittäin supistelee enkä ole tällähetkellä edes lähimaillakaan kotiani. Odotan kovasti synnytystapa-arviota ja ilmeisesti siinä myös ultrataan? Ihana olisi nähdä vaavi ja se, että hänellä on kaikki hyvin, kun eilen oli taas niiiiin kovin kovin levoton! Poltteita on tullut taas päivittäin reisiin... Tuntuvat hyvin ikäviltä. Esikoiselle pukkasi taas flunssa päälle! Pakko johtua jo stressistä tai jostain, kun justiinsa oli muuton aikaan flunssassa kuun vaihteessa. Oman äidin kanssa tuli otettua kivasti yhteen ja nyt ollaan mykkäkoulua... Äh, haluaisin olla mielummin uudessa kodissamme pesemässä vauvajuttuja ja laittamassa niitä paikoilleen.... Ärsyttää tämä toisten nurkissa kököttäminen!! .....mutta itsepähän tulin.... Olisi pitänyt vain sinnitellä esikoisen kanssa kaksin kotosalla nämä vajaat pari viikkoa mitkä mies on toisaalla.

Korkea syke...

Tänään oli lääkärineuvola viimeisen kuukauden kiusanneiden supistuksien takia. Kaikki oli alakerrassa ok, eikä pissassakaan ollut enää onneksi yhtään leukkareita. Verenpaineet olivat hieman koholla, mutta se saattoi johtua ihan aamukahvista. Masuvaava oli hyvin aktiivinen tutkimuksen ajan ja syke porhalsi välillä jopa 180! Lääkäri kuunteli ja kuunteli ja vielä uudelleen... ja vauvan syke hakkasi 150-180 välillä. Lekuri laittoi minut käytävään odottelemaan ja aikoi soitella äippäpolille. Jonkinajan päästä menin takaisin huoneeseen ja syke kuunneltiin vielä uudelleen. Vauvan aamujumppa oli rauhoittunut istumisen aikana ja niin onneksi sykekin!! Syke oli ihan normaali 145-150. Lääkäri soitteli vielä polille ja siellä oltiin sitä mieltä, että vauvalla pitäisi olla kaikki hyvin, kun syke kerran normalisoitui.... Joten käyntiä polille ei tarvinnut.. Lähetteen sain synnytystapa-arvioon. Vauvan syke oli korkea myös viime viikkoisella neuvolakäynnillä.... Toivottavasti nyt oikeastikin masuvaavilla on kaikki hyvin... Kyllähän tuollainen pistää hieman mietityttämään vaikka tosi aktiiviselta vauva tuntuukin ja voimakkaalta! Raivotarjonnassa on kuulemma... Saas nähä pysyykö niin loppuun asti. Aikas jännittävää jos pääsen synnyttämään tämän ihan oikeasti..huih!

Huomenna reiluksi viikoksi reissuun... Toivottavasti supistelut eivät kiusaa automatkalla.

Tunnemyrskyjä...

Ollaan oltu nyt reilu viikko uudessa kodissa. Saatiin tänään vihdoista viimein sänky makkariin ja päästään nukkumaan sinne ensi yöksi... Pois olohuoneen siskonpedistä.. Jei! :) Muuttolaatikoita on yhä purkamatta, mutta pikkuhiljaa kaikki tavarat alkavat löytää paikkansa. Olen ollut parina viime päivänä silti hyvin alamaissa vaikka periaatteessa kaikki pitäisi olla nyt enemmän, kuin mallillaan. Uusi koti laitettuna sellaiseksi, kuin halusimme... Uusi rauhallinen ympäristö... mutta parisuhde on jotenkin ihan hakoteilla... Taas. Läheisyyttä ei ole juurikaan ollut viime viikkojen aikana, joka selittyy stressillä, väsymyksellä jne. mutta se kumpuaa ehkä enemmän mieheni puolelta.. itse olen vain kiukkuinen. Kaipaisin hellittelyä.... halauksia... hemmottelua... myöskin maha kaipaisi hieman huomiota... mutta ei.... Olen vihjaillut syömään menemisestä jne. mutta mitään ei ole tapahtunut sen suhteen.... pienen breikin suhteen nyt, kun koti alkaa olla asuttavassa kunnossa.

Nooh jospa tämä tästä.... aika itkuherkkä olen nyt väsyneenä ollut myös.... yöllä heräilen pienenpieniinkin ääniin ja käyn vessassa ainakin pari kertaa. On alkanut myös pelottamaan se millaiseksi tämä elo tästä muuttuu vauvan tultua... Jos nyt jo ollaan näin hukassa. Tiedän, että porskutan itse päivät vain jotenkin läpi vauvasta ja esikoisesta huolehtien, sekä kodista. Ainakin ensi kuukaudet.... se pelottaa, kuinka jaksan. Pelottaa kuinka esikoinen oireilee vauvan tultua... kuinka aikani riittää myös hänelle tarpeeksi... Nyt on taas ollut sellaista, että lapsonen itkee perääni.... on tosi kiinni äitissä... Varmasti remontti ja muutto ottanut koville... rakas lapseni! <3

Masuvaava vaikuttaa tosi aktiiviselta tapaukselta! Nyt rv 31+2. Viime viikolla neuvolassa syke hakkasi välillä jopa 170, kun innostui niin potkuttelemaan dopleria. Tuntuu, että vauva pyörii vielä aikalailla. Potkuja ei navan yläpuolelle tunnu silti vieläkään.. Seuraillaan tilannetta mahdollisen perätilan takia (kun esikoinen niin oli) ja seurantaultraan pääsee sitten rv 35 jos epäilys silloin yhä. Supistuksia on tullut kuukauden verran välillä enempi ja välillä vähempi. Jonkinverran myös polttavia sykäyksiä reisiin. Lääkäri ens viikolla suppareiden takia. Toivottavasti paikat ei oo ruvennu aukeileen! Ollut kyllä tässä tota stressiä ihan tarpeeksi... o.O

Toivottavasti nämä pelonsekavat tuntemukset vaihtuisivat taas iloiseen odotukseen....